20. maaliskuuta 2012

House of the Dead

Walking Deadin kakkos-seasonin viimenen jakso tuli sitten katsottua. Toinen kausi kyllä alkuun oli aika hidasta ja keskinkertaista, mutta jälkimmäinen puolisko petrasi hyvin. Ei tästä hirveästi pysty puhumaan, ettei spoilaa mitään, mutta eiköhän tätä tule jatkossakin mielenkiinnolla seurattua. Eipä zombie-fanilla ole kyllä varaa valita, jos tv-sarjoja haluaa katsoa. Kiinnostuin sen verran, että laitoin Walking Dead Compendium -sarjakuvakokoelman tilaukseen, jossa on ekat 48 numeroa. Yli tuhat sivua! Vähän vessalukemista...

Hipster-zombien mielestä sarjakuva on parempi kuin sarja. Saas nähdä.

Muutenkin kevät on aina sitä aikaa, että kaikki sarjat jää tauolle. Yksi sarja jää lopullisesti.

Vihdoinkin.

Kyseessä on Hugh Laurien tähdittämä House. Itse aloin seuraamaan sarjaa tuossa pari vuotta sitten. Alkuun sitä tulikin katsottua hulluna, mutta taso on laskenut tasaisesti mitä pitempään sarja on jatkunut. Ekat 4-5 tuotantokautta jaksoi katsoa mielenkiinnolla, mutta sitten sarja on vain toistanut itseään. No okei, onhan se peruskaava, jolla juonta on kuljetettu, ollut sama alusta alkaen, mutta aikansa kutakin. Ei jaksa enää. Lopetuspäätös oli ainakin itselle piristysruiske, joka lisäsi mielenkiintoa loppukautta varten. Kahdeksan jaksoa enää ja that's all folks.

It's not lupus?!

Ei sitä enää edes muista, että mitä sarjoja niitä kesäisin taas pyörikään. South Park nyt ainakin jo alkoi, mut mitä muuta tuli katottua? Sen minä tiiän, että Game of Thrones alkaa taas! Huippu sarja.

Musiikin kuuntelu on itellä kyllä jäänyt vähemmälle, mutta kohta siihen tulee muutos, kun lempiyhtyeeni Viikatteen uusi albumi julkaistaan jo ensi viikolla! Voi veljet! Synkkyyttä kirkastuvaan kevääseen!

19. maaliskuuta 2012

Tulevaisuus, mutta missä?

Ei tainnu meikästä tulla seuraavan Angry Birdsin tekijää. Hain nimittäin tuommoiseen työkkärin ohjelmaan, missä haetaan ja koulutetaan uusia tekijöitä pelialalle. Nyt on kolme viikkoa kulunut haun päättymisestä eikä vastausta ole kuulunut.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että pelit ja pelaaminen kiehtoo minua. Olenhan harrastanut sitä ihan lapsesta lähtien. Seurannut alan kehittymistä ja ollut näkemässä uusimmat innovaatiot. Nuorena poikana alalla työskentely tuntui niin utopistiselta ja kaukaiselta ajatukselta, että voiko sitä muka tehdä työkseen? Nyt yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin peliala on jo ohittanut elokuvat viihdemuotona ja kasvaa edelleen. Tekijöistä on pulaa, toisin kun nykyisellä urapolullani. Nyt tuntuukin, että tuliko sittenkin valittua väärin, kun hain opiskelemaan media-assariksi tv- ja elokuvalinjaa kuusi vuotta sitten (voi persetti, onko siitä jo niin kauan?). Minä kyllä HAIN samaisena keväänä myös pelipuolelle, mutteivät silloin vielä kelpuuttaneet. Olisiko pitänyt pitää (toinen) välivuosi ja yrittää myöhemmin uudestaan? Nyt on jo liian myöhäistä. Ei minusta ole enää koulun penkille palaajaksi. Tai ainakin tuntuu siltä. Opiskelu ei oikein oo "mun juttu". Sitä mielummin tekemällä oppisi, kuten tuossa hakemassani ohjelmassa oli tarkoituksena.

Kyseisessä rekrytointi-ohjelmassa tosin suurinosa yrityksistä haki koodareita, josta minulla ei ole mitään kokemusta. Enkä edes halua koodariksi. Tämän taidon puute toisaalta estää minua toteuttamasta omia projektejani mitä olen miettinyt päässäni. Mielummin tekisi jotain luovempia hommia, kuten suunnittelisi.

Tiedä sitten mitä tässä tekis elämällään.

PS: Kohta on pääsiäinen, muistakaahan aloittaa paskan koristelu hyvissä ajoin kirkkoa varten, ettei taas jää viime tippaan!

18. maaliskuuta 2012

Mummoja ja lamppuja

Tuli pyörähdettyä kodin-ykkösessä kauppareissulla. Siellä oli jotkut yllätys-päivät (vitsi näiden alejen nimeämispolitiikkaa. "Super-päivät" jne. Mammutti-markkinoissa (joo käytii Cittarissa, ei ollu alennusperunoita perkele) on jo sentää yritystä, mut typerältä seki kuulostaa). Kattelin alennuspöydältä pelejä ja silmään sattu Dead Space 2. 20€ oli hinta, joka oli enemmän ku olin valmis maksamaan. Silloin tuli kuulutus, että "seuraavan puolen tunnin ajan kaikki poistotorin tuotteet puoleen hintaan". Pidin sitä merkkinä ja peli lähti mukaan kympillä. Sanoinkos jo, että olen heikko tarjousten edessä? Eipä sit muuta ostanu, ku rupes ahistamaan, kun sinne yhtäkkiä ryntäs zombilaumallinen mummoja tutkimaan tuotteita. Mutta empä tienny, että tämmöisiä tempauksia järjestetään muuallakin kuin jenkeissä ja Aku Ankassa.

"Saaaale..."

Huvitti/hirvitti tuo alkuperänen 70€:n hintalappu. Ei kai noita osta tuohon hintaan muut, kuin kiireiset vanhemmat tai isovanhemmat lahjaksi ipanoille ruokaostosten yhteydessä, kun eivät muualta osaa tilata. Nii, ja rikkaat. Kun ahvenanmaan varastosta saa tilattua melkeempä kaikkia uutuuspelejä 43€:lla ilman alv:ia. Ja briteissä on muutenkin halvempaa ku Suomessa ja sieltä tuleekin tilattua 80% peleistä/leffoista.

Briteistä tulee myös nämä hassuttelijat.

Tuli myös siirryttyä nykyaikaan, kun lamppu paloi ja ostettua energiansäästölamppuja. Hitaastihan tuo syttyy, mut lämmettyään valaisee kuin hehku. Kirkkaamminkin jopa ehkä.

Jännää.

Blogman Forever

Niinhän se Adventures of Bruce Wayne in Arkham City tuli sitten läpäistyä. Tai siis pelkkä päätarina, kun läpäisyprosentti oli vasta 48%. Noita sivutehtäviä kun tuntuu olevan melkoisesti. Ja hahmoja myöskin! Ite olin ainakin ihan hukassa, että keitä nämä nyt on, kun oma Batman-tietoisuus rajoittuu vain niihin elokuviin ja tv-sarjaan. Sarjakuvia en sen pahemmin ole lukenut. Mutta tuleepa sit noita vihollisia edes nimiltä tutuiksi.

Huh???

Hieno peli josta en muuta valittamisen aihetta keksi, kuin että noita hahmoja on jo ehkä vähän liikaakin. Joidenkin esiintyminen kun jää vain yhteen viiden minuutin kohtaukseen, niin sitä miettii, että miten turha tuokin oli. Ehkä se on sitä fanien palvelua, kun mukaan on ympätty mahdollisimman monia tyyppejä. Mutta seikkailu jatkukoon vielä niin pitkään, kun intoa piisaa. Itellä kun tahtoo mielenkiinto peliä kohtaan hävitä nopeasti lopputekstien rullattua ruudulla. Mutta arvosanaksi antaisin tässä vaiheessa 4 ja puoli tähteä.

Sitten vielä loppukevennys:

16. maaliskuuta 2012

Pässi

Voi pillu!

Minulla on siis kaksi blogia. Tämä tässä on se ensimmäinen, jossa aloin julkaista ajatuksiani ja pakinoitani. Sitten taanoin kun sain kirjoitteluvimman, niin tein uuden blogin, jonne listasin kaikki pakinat täältä ja piilotin tämän. Nyt, kun aloin kirjoittelemaan taas tänne, niin ajattelin siistiä näkymää ja poistaa nuo pakinat, kun turhahan niitä on kahdessa paikassa säilyttää, eikö? Mutta sitten tajusin, kun oli jo liian myöhäistä, että kommentit meni siinä samalla!

Noh, ei kai se suuri menetys ollut, mutta kai niitäkin olisi joskus tulevaisuudessa ollut hauska lukea. Itseäni kun harmittaa, että ei aikoinaan tullut otettua itse tehtyjä ja kaverin tekstiseikkailuja parempaan talteen. Sellaisia tuli näpyteltyä joskus ala-asteella QBasic-ohjelmalla 486:lla. Löysin osan vanhempieni luota joltain disketiltä, mutten kaikkia. Silti nuo pelastetut jutut olivat oikein nostalgisia pläjäyksiä, joista aion vastaisuudessa pitää parempaa huolta. Voi sitten taas kymmenen vuoden päästä naureskella, että millanen älykääpiö sitä taas oltiinkaan/ollankaan.

Siitä tulikin mieleen, että pitäisi poltella valokuvat dvd:ille. Bitti ei säily niin hyvin kuin paperi.

In the other news, oli nii halpaa kaalia mammuttimarkkinoilla (29 senttiä kilo) että tein kaalilaatikkoa. Saas nähdä millasta tulee, en ole nimittäin ennen tehnyt. Lihaksi laitoin poroa!

Night (t)error

Perkeleen katti ku säikäytti alkuyöstä. Meinas tulla pumppuhäeriö eli sydänkohtaus ku kissa ilmeisesti yritti hypätä kaapin päälle. Tuloksena se repäisi yhden listoista irti ja tönäsi kymmenkunta dvd:tä lattialle. Kotelot tippu hyllyn ja seinän väliin niin siitä lähti hirveä meteli. Ekaksi luulin, että se nyt viimein kaatoi sen telkkarin, kun se on keksinyt ruveta kiipeilemään sen päälle. Sitä näyttöä on saanutkin ruveta putsaamaan pari kertaa viikkoon, kun se jättää älyttömät tassunjäljet. Onneksi ei ole sentään (vielä) tullut syviä naarmuja.

Tähän jos jollain olisi vinkki, miten kissan saa lopettamaan sen kiipeilyn, niin voi jakaa tietonsa vaikka kommenteissa!

Kissa ekaa(?) kertaa tv:n päällä. Kuva vuodelta 2010, jolloin se oli vielä uutta ja jännää meille kaikille.

Tuli tuossa pari yötä sitten ihan oikeakin yöllinen kauhukohtaus. Luulin, että kattolampusta roikkui käärme! Laitoin valon päälle ja katselin vielä ympärilleni, että minne se käärme katosi, kunnes näin jalkojen välissä nukkuneen kissan hölmistyneen ilmeen, jolloin tajusin, ettei mitään käärmettä ollutkaan. Nainen ei hirveästi reagoinut, kysyi vaan, että mikä on, ja käänsi kylkeään.

Hyi vittu!

I hate snakes!
-Indiana Jones

15. maaliskuuta 2012

Blogman Returns

Ei aina jaksa miettiä pakinoita (kuten en olekkaan viimeiseen puoleen vuoteen), niin aattelin nostaa tämän blogin tuhkasta ja kirjoitella kuulumisia ja muuta jänniä juttuja. Jos tämä olisi vähän henkilökohtaisempi ja se toinen pyhitetty niille pakinoille.

Hähää, urpot!
Mitäs työttömän nörtin arkeen kuuluisikaan, kuin videopelit? Uusimpana hankintana tuli Xboxille Batman: Arkham City. Tunnustettakoon, että olen heikko tarjousten tiellä. Varsinkin, jos siinä on vielä joku aikaraja. Steamin pelikirjastossakin on monia kokeilemattomia pelejä, joita on tarttunut erilaisista alennuksista mukaan. Tämäkin oli karkauspäivän ajan tarjouksessa, joten heikkouttani sorruin Batmaniin.

GRGGRRRGMMRRRRMÖÖÖRÖRÖÄGÖGGH!

Ensimmäistä osaa en edes mennyt läpi. Joskus pelailin sitä noin puoleen väliin, mutta jostain syystä se jäi kesken. Varmaan siksi, kun se oli PC:lle (waretettu, olin nuori ja typerä, älä tuomitse!) vaikka tämä on selvästi tarkoitettu konsolilla pelattavaksi. Mutta tämä tuli hommattua ja kuitenkin sama pelimekaniikka ja erilliset tarinat, niin sama kai kumpaa pelaa!

Miljardööri pistää pelleä pataa.

Ja ihan hyvältähän se vaikuttaa. Varsinkin tappeleminen on tehty tyydyttävällä tavalla. Vastassa voi hyvinkin olla parikymmentä tyyppiä, jotka käy samaan aikaan kimppuun. Ja ne pitää nyrkein pistää ruotuun! Ja tappeleminen on hauskaa ja haastavaa käymättä missään vaiheessa epäreiluksi tai liian helpoksi (kuten Assassin's Creedissa, jossa viholliset hyökkäsivät yksi kerrallaan. Plääh). Myöskin sellaiset huoneet, jossa viholliset ovat aseistettuja ja ne pitää eliminoida yksi kerrallaan huomaamatta, ovat pelin parasta antia. Ja pelillä on hemmetin kova teema!



Jospa tämä ees tulisi pelattua läpi asti. Tämän lisäksi meikällä on tällä hetkellä peluussa Tribes: Ascend, mutta kerrompa siitä myöhemmin lisää. Ellei sitten blogailuinnostus tyssää taas ekaan viestiin.