Blogit ovat nyt muodissa. Jokaisella täytyy olla oma blogi tai muu paikka, johon purkaa turhautumistaan, julkaista tarinoida tai tiedottavaa asiaa tai turhanpäiväistä turinaa. Tottakai minunkin on lyötävä haarukka perunaan ja seurata esimerkkiä. Ja enhän minä halua jäädä solukavereitani (soulmates tai cellmates) huonommiksi. Onhan niilläkin omat blogit!
Mitähän minä pystyn tuomaan tähän blogien massiiviseen tulvaan? Tuskin kovinkaan suurta pisaraa, mutta pakko se on yrittää. Mielessäni kävi täyttää tämä Markus Kajomaisilla pakinoilla, mutta sitten muistin, että enhän minä ole kovinkaan kaksinen kirjoittaja. Toisaalta voisin pitää tätä päiväkirjana. Mutta ah, ahtaita paikkoja, minun elämästä (tai sen puutteesta) kertominen kävisi kovinkin äkkiä tylsäksi ja puuduttavaksi, niin kirjoittamisen tai lukemisen kannalta. Pakko kai siis turvautua vanhaan konstiin: Juoda jallua ja koittaa parantaa maailmaa. Näinhän se on. Tosin välillä vois koittaa tehdä sitä myös ilman jallua. Ehkä jonain päivänä...
Niinpä niin. Mitähän tästä päämäärättömästä blogista voisi tulla? Voisiko tämä blogi oikeastikkin parantaa maailmaa? Vai menetänkö minä henkeni vielä tekstieni takia? Varmaan molemmissa tapauksissa tulos on positiivinen, joten eikun vaan nenästä kiinni ja sukellus blogien ihmeelliseen maailmaan.
5 kommenttia:
EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
Mansikka-Sheikki laajentaa tiluksiaan
määhän sannoin, että nää ratkiat tähä vaikka eka muuta vakkuuttelitki!
No ratkesin. Pitäis vielä keksiä joku vähemmän rip-off nimi blogille.
Poimittujen mansikoiden salaisuus
Lähetä kommentti