Job get!

Saimpa vähäksi aikaa töitä. Tällä kertaa varastomiehenä/keräilijänä pakkasvarastossa. Ei mikään unelmaduuni, mut ompahan nyt jotain ja palkkakin on ok. Vielä kun saisi unirytmin kuntoon niin ei olisi kuudelta niin vaikea herätä. Eilinen saunailta ei kyllä ainakaan helpottanut asiaa...

Jos päivät menee pakastimessa niin illat menee sotatantereella! Kaveri houkutteli ostamaan Battlefield 3:n ja eipä tuo yhtään hassumpi peli olekkaan. Parasta tuossa on mennä samassa squadissa tuttujen kanssa ja tiimipelata niiden kanssa. Kunhan vaan oppisi hallitsemaan noita lentäviä kulkuvälineitä, ettei jatkuvasti ammuttais alas.

Jääkiekon MM-kisat alkaa jo ensi viikolla. Viime vuonna minä innostuin noita tosissaan katsomaan ja tänä vuonna pääsee katsomaan HD:nä. Nimittäin Sonera tarjosi koti-tv pakettinsa ilmaiseksi sisältyen netin nykyiseen kuukausimaksun hintaan. Mukaan tuli 3kk Canalia ja 2kk Viasattia. Ihan hyvä tuuri kävi, kun en todellakaan olisi ruvennut maksamaan montaa kymppiä kuukaudessa noiden kanavien takia. Kisojen jälkeen voi sit heittää sen digiboxin vaikka roskiin jos siltä tuntuu.

Pikselintarkka mestariteos

Kansitaiteen tehnyt Bryan Lee O'Malley (Scott Pilgrim).

Välillä kuulee puhuttavan, että voiko pelit olla taidetta? Tämä kävi itselläni useaan kertaan mielessä tätä pelatessani. Ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten julkistettu Fez on raikas tuulahdus menneisyydestä. Otetaan yksi vanhimmista peligenreistä, kuorrutetaan se pixel-artilla ja chiptune musiikeilla ja käytetään nykypäivän teknologiaa sekä innovatiivista ideaa, niin tuloksena on yksi hienoimmista tämän konsolisukupolven latauspeleistä.

Fez ei paljoa selittele. Suuri kuutio räjähtää pieniksi palasiksi ja päähenkilö Gomezin tehtävä on kerätä ne kaikki kasaan. Miksi? Koska se on hyvin tärkeää! Peli ei myöskään opasta pelaajaa, että minne pitää mennä tai mitä tehdä, vaan kaikki on itsestä kiinni. Tutkiminen onkin hienointa koko pelissä; koskaan ei ole varmaa, että mitä seuraavan oven takaa löytyy. Osa puzzleista on erittäin nokkelia ja koska peli ei tosiaan kädestä pitäen neuvo jatkuvasti, niin niiden ratkaiseminen tuottaa onnistumisen tunnetta. Vinkkinä mainittakoon, että älypuhelimelle löytyy käyttöä...

Warppailu oli kova sana 80-luvulla, joten tietenkin se on myös tässä mukana.

Pelimekaniikan innovatiivisin juttu on sen perspektiivin pyörittely. Peli on käytännössä kaksiulotteinen, mutta ohjaimen liipasimeista pelikenttää voi kääntää 90-astetta. Tällöin pelaaja pääsee liikkumaan kentän sivustalla tai jokin kieleke saattaa olla lähempänä, jolloin sille pääsee hyppäämään. Tämä jaksaa viihdyttää hyvin koko pelin ajan, mutta ilman tätäkin uskoisin pelin olleen hyvä. Eräänlainen rentous vallitsee pelatessa, sillä kentillä ei ole vihollisia eikä kuolemasta sakoteta, vaan hyppyä pääsee yrittämään uudetaan samasta kohtaa. Tämä kyllä osittain syö old school-vaikutelmaa, mutta kyllä tätä mielummin pelaa hymyssä suin kuin vittuuntuneena. Myös pelin soundtrack toimii hyvin tunnelman luojana, muttei sisällä mitään ikimuistoisia sävelmiä.

Toivottavasti kukaan cosplay-hirmu ei lähde kaduille pomppimaan pelkkä fetsi päässään.

Itse läpäisin pelin kuudessa tunnissa. Läpäisyhetkellä en ollut vielä kerännyt kaikkia kuution palasia tai käynyt kaikissa paikoissa, joten pelattavaa vielä piisaa. Pelissä avautuu new game+ tila, jossa peli käytännössä jatkuu samasta kohtaa tuoden mukaan uuden jipon, eli pelin voi huoletta läpäistä milloin itsestä tuntuu parhaalta. Itse ainakin tykkäsin sen verran, että aion jatkaa pelaamista ja löytää loput salajutut. Varsinkin, kun en keksinyt mitään suurempaa valittamisen aihetta. Joissain kohtaa on havaittavissa pientä nykimistä ja joissain huoneissa pystyy helposti putoamaan seinän lävitse, muttei se liiemmin häirinnyt, että kehtaisin sen takia rokottaa pisteitä. Pakkohankinta kaikille old school-pelien ystäville ja niille, joita ärsyttää nykypäivien holhoova ote ja välivideoiden helvetti ja joille peleissä tärkeintä on pelaaminen.

5/5 ja yksi XBLA:n parhaista peleistä.

Kaameaa kännykkäkirjoittelua

Uhkaavasti alkaa tämä päivitystahti hidastua. Pitää korjata asia ennenkuininto loppuu kokonaan.

Tulin pyörähtämään kotipaikkakunnalla. Ajoitin tämän reissun nyt pyhien jälkeen, kun kävin katsomassa Viikatetta sunnuntaina. Keikka oli taas mitä mainioin. Ennakkoon aavistelin, että ne soittavat uuden levyn yhtä biisiä lukuunottamatta kokonaan ja niinhän ne vanhat merkit piti paikansa. Ritari Ässä -teema oli hassu erään biisin introna. Nämä kyllä on nähnyt niin usein, ettei keikat enää ole kovin yllättäviä.

Täällä savossa on vielä talvi. Mitä pohjoisemmaksi juna kulki, niin sitä isommaksi kinokset kasvoi. Junamatkaa viihdytti Richard Cheese ja Kairosoftin uusi peli. Pistin kännykän täyteen kaikkea jännää, muunmuassa Sam & Max piirrettyä joka kyllä oli ihan mukava. Voisi vaikka paluumatkalla katsoa enemmän.

Jostain syystä porukoiden kone ei anna kirjautua bloggeriin, niin kirjoittelin tämän kännykällä. Ei mikään mukavin tai nopein tapa. Hyvin ärsyttävä itseasiassa. Siksi en korjaa kirjoitusvirheitä, kun en pysty! Miten tuosta valitaan oikea kohta?! Graor!

Sarjakuva-ahdistus

Pari viikkoa sitten kirjoittelin tilanneeni Walking Dead-sarjakuvan. Tilailussa kyllä vähän kesti. Britti-Amazonissa oli edullisin, mutta sitä ei ollut sillä hetkellä saatavilla, joten kokeilin tilata kahdesta ruotsalaisesta kaupasta siinä toivossa, että saisin sen nopeammin. Toisin kävi.

CDon oli ensimmäinen paikka. Itsellä kun oli vitosen alekoodi, niin ajattelin sen käyttää hyväksi. Pari päivää tilauksen jätön jälkeen kävin uteliaisuuttani katsomassa, että missä vaiheessa tilaus oli. Huomasin, että koko kirjaa ei enää sivuilta löytynyt. Kysymystä sisään ja vastattiin, että kirja on loppuunmyyty eikä ole tulossa. Dääm.

Seuraava kohtuuhintainen mesta oli Adlibris. Siellä lupailtiin lähettää 2-5 päivän aikana. Päätin vielä piruuttani varmistaa kysymällä sähköpostilla etukäteen, että onko todellakin näin. Vastaus oli myöntävä. Laitoin tilauksen sisään. Taas parin päivän päästä menin katsomaan tilauksen etenemistä. Tuote oli LOPPU eikä enää tilattavissa. Ylläri.

Tässä vaiheessa Amazon oli saanut tuotetta varastoon, joten päädyin taas sinne. Sieltä laitettiin kirja tulemaan tiistaina ja se oli yllättäen perillä jo perjantaina. Kiitti Amazon, suhun voi luottaa! Siitä lähtien onkin tullut lueskeltua tunti-pari päivässä.

Ei ole paljoa enää jäljellä...

Tuhtia kirjaa ei ole mikään mukavin lukea, mutta sisältö on rautaa. Laitoin merkille, että tv-sarja ei orjallisesti seurannut kirjan juonta. Tämä on hyvä, sillä tapahtumat pysyvät yllätyksellisinä eri hahmojen kuollessa/jäädessä henkiin. Vähän kyllä mietityttää, että pääseeköhän ihan rankimmat jutut televisioon asti, sillä onhan tämä aika ahdistava.

Yllättävän kauan osasin vältellä tätäkin teosta, vaikka zombien ystävä olenkin. Tämmöinen pidempi-ikäinen formaatti kyl toimii paremmin, kuin puolitoistatuntinen elokuva, joissa olen tähän mennessä pysytellyt. Tuo kirja kattaa noin puolet tähän mennessä ilmestyneistä sarjakuvista, joten pitihän tuota laittaa lisää tulemaan. Ehkäpä näiden jälkeen voisi jopa harkita lukevansa muitakin sarjakuvia. Niitä kun tulee luettua lähinnä vain strippi-muodossa.