Pikselintarkka mestariteos

Kansitaiteen tehnyt Bryan Lee O'Malley (Scott Pilgrim).

Välillä kuulee puhuttavan, että voiko pelit olla taidetta? Tämä kävi itselläni useaan kertaan mielessä tätä pelatessani. Ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten julkistettu Fez on raikas tuulahdus menneisyydestä. Otetaan yksi vanhimmista peligenreistä, kuorrutetaan se pixel-artilla ja chiptune musiikeilla ja käytetään nykypäivän teknologiaa sekä innovatiivista ideaa, niin tuloksena on yksi hienoimmista tämän konsolisukupolven latauspeleistä.

Fez ei paljoa selittele. Suuri kuutio räjähtää pieniksi palasiksi ja päähenkilö Gomezin tehtävä on kerätä ne kaikki kasaan. Miksi? Koska se on hyvin tärkeää! Peli ei myöskään opasta pelaajaa, että minne pitää mennä tai mitä tehdä, vaan kaikki on itsestä kiinni. Tutkiminen onkin hienointa koko pelissä; koskaan ei ole varmaa, että mitä seuraavan oven takaa löytyy. Osa puzzleista on erittäin nokkelia ja koska peli ei tosiaan kädestä pitäen neuvo jatkuvasti, niin niiden ratkaiseminen tuottaa onnistumisen tunnetta. Vinkkinä mainittakoon, että älypuhelimelle löytyy käyttöä...

Warppailu oli kova sana 80-luvulla, joten tietenkin se on myös tässä mukana.

Pelimekaniikan innovatiivisin juttu on sen perspektiivin pyörittely. Peli on käytännössä kaksiulotteinen, mutta ohjaimen liipasimeista pelikenttää voi kääntää 90-astetta. Tällöin pelaaja pääsee liikkumaan kentän sivustalla tai jokin kieleke saattaa olla lähempänä, jolloin sille pääsee hyppäämään. Tämä jaksaa viihdyttää hyvin koko pelin ajan, mutta ilman tätäkin uskoisin pelin olleen hyvä. Eräänlainen rentous vallitsee pelatessa, sillä kentillä ei ole vihollisia eikä kuolemasta sakoteta, vaan hyppyä pääsee yrittämään uudetaan samasta kohtaa. Tämä kyllä osittain syö old school-vaikutelmaa, mutta kyllä tätä mielummin pelaa hymyssä suin kuin vittuuntuneena. Myös pelin soundtrack toimii hyvin tunnelman luojana, muttei sisällä mitään ikimuistoisia sävelmiä.

Toivottavasti kukaan cosplay-hirmu ei lähde kaduille pomppimaan pelkkä fetsi päässään.

Itse läpäisin pelin kuudessa tunnissa. Läpäisyhetkellä en ollut vielä kerännyt kaikkia kuution palasia tai käynyt kaikissa paikoissa, joten pelattavaa vielä piisaa. Pelissä avautuu new game+ tila, jossa peli käytännössä jatkuu samasta kohtaa tuoden mukaan uuden jipon, eli pelin voi huoletta läpäistä milloin itsestä tuntuu parhaalta. Itse ainakin tykkäsin sen verran, että aion jatkaa pelaamista ja löytää loput salajutut. Varsinkin, kun en keksinyt mitään suurempaa valittamisen aihetta. Joissain kohtaa on havaittavissa pientä nykimistä ja joissain huoneissa pystyy helposti putoamaan seinän lävitse, muttei se liiemmin häirinnyt, että kehtaisin sen takia rokottaa pisteitä. Pakkohankinta kaikille old school-pelien ystäville ja niille, joita ärsyttää nykypäivien holhoova ote ja välivideoiden helvetti ja joille peleissä tärkeintä on pelaaminen.

5/5 ja yksi XBLA:n parhaista peleistä.