Raja on ylitetty

Tuli tuossa viikonloppuna hommattua ja pelattua Spec Ops: The Line. Sinällään erikoista, että humoristisiin arvosteluihin keskittyvä Yahtzee saisi minut kiinnostuneeksi näinkin tavanomaiselta ja tylsältä näyttävään peliin. Sotapeli, suojasta toiseen etenemistä, ammutaan minigunilla helikopterin kyydistä, räjähdyksiä ja raskas rokki soi taustalla. Eikö näitä ole jo ihan tarpeeksi? Mutta mitä pelikuva ei kerro, on tarina.

Juoni ei ole tyypillistä Call Of Dutyjen aivot narikkaan ja narikka avantoon mäiskettä, vaan peli näyttää hyvin tummaan sävyyn sodan pahimmat puolet vähän aikuisempaan makuun. Tarina onkin tämän pelin myyntivalttia, sillä itse pelaaminen on jo miljoonaan kertaan nähtyä huttua. Sinällään ihan toimivaa räiskintää, mutta ei millään pääse juonensa tasolle. Harmi, kun olisi tehnyt mieli kokea tarina uudestaan, mutta pelaaminen ei iske niin paljon, että jaksaisi.

"I don't want to set the world on fire..."

Peli itsessään alkaa hitaanlaisesti. Parin ekan tunnin aikana ei tapahdu oikein mitään mielenkiintoista, paitsi että yhdessä kohdassa soi Deep Purplen "Hush" taustamusiikkina. Mutta ensimmäisen ison käännekohdan jälkeen pelin tarina ottaa uuden suunnan ja muuttuu ahdistavaksi, mutta kiinnostavaksi. Vahva ääninäyttely jo luo itsessään tunnelmaa.  

Tekisi mieli suositella tätä kaikille, mutta lattea pelattavuus ja lyhkäisen keston (7h) takia en itsekkään täyttä hintaa olisi valmis maksamaan. Mutta siihen pariin kymppiin tämä antoi ihan hyvää viihdettä viikonlopuksi.

Rakas päiväkirja...

Vietettiin eilen naisen kanssa meidän 5-vuotispäivää. Käytiin Naantalin kylpylä katsastamassa ja sen jälkeen raflaan syömään. Ravintola oli odotuksia parempi! Itse otin alkupalaksi lohimoussea ja pääruoaksi härkäpihvin, nainen jokirapua ja ankkaa. Ja tulipa kerrankin maistettua punaviiniä, josta oikeasti pidin.

Nytpä sitten jäin viikoksi yksin, kun nainen lähti isovanhempiensa mökille. Viikon ohjelmassa on varmaankin luvassa töiden lisäksi tietokoneella istumista ja pelaamista. Aaaaaaall week. Huomasin viime viikolla, että siitä on kulunut kymmenen vuotta, kun perustettiin kaverin kanssa "pelifirma". Otin sitten häneen yhteyttä, että voisi juhlavuoden kunniaksi tehdä taas pelin. Suunnitteluvaihe on käynnissä ja jollei satu liiankin tuttu alkulässähdys (eli mielenkiinto loppuu, kun ideasta pitäisi alkaa toteuttamaan) niin pelin julkaisupäiväksi alustavasti lyötiin 1.1.2013. Aikaa yhden pelin tekoon on siis about sama, mitä kymmenen vuotta sitten meni neljän tekoon. Tällä viikolla olisi hyvin aikaa suunnitteluun.

Telkkarista tulee Huutokaupan metsästäjät -maratooni. Texasin versio vieläpä, jota en ole ennen nähnyt, joten päivä on mennyt noita sivusilmällä katsoen. Alkuperäistä tulee seurattua, mutta tuota ei ole jaksanut. Nuo hahmot on semmosia, joista ei tykkää. Lisäksi kaikki on niin hirvittävän lihavia, että sääliksi käy, kun tuskin elävät edes kuusikymppisiksi (everything is big in texas). Tuo yksikin musta mies valittaa jatkuvasti, että elä osta, kun joutuis töitä tekemään! Vähän kyllä epäilyttää noiden tekemät hinta-arviot, veikkaan että aika yläkanttiin sanovat...

Kohta voisi korkata Walking Dead pelin toisen episodin. Eka oli jo melkein lähdemateriaalin arvoista kamaa, joten odotukset on korkeat.

Perinteistä juhannuksen viettoa

Keskikesän juhlaa vaan kaikille! Mukavasti on mennyt tämä pidennetty viikonloppu. Eilen käytiin vähän luonnossa, saunassa ja illalla grillattiin oheisia tuotoksia. Varsinkin aurajuustotäytteiset herkkusienet ovat aivan loistavia! Ihan hyvä ostos oli sähkögrilli, vaikkei huikean tehokas olekkaan. Tänäänkin luvassa grillailua, mutta lihavartaiden tilalla on perinteisempää makkaraa sekä lisänä uusia perunoita ja halloum-juustoa.

Viikate-kokoelmani

Mikä onkaan keräilyn tärkein juttu? Tavaroiden hipelöinti ja ihailu, niiden käyttäminen vai rahan tekeminen "osta halvalla, myy kalliilla" periaatteella? Ei, tärkein on kuvien postailu nettiin! Näitä on tullut haalittua useita vuosia lähinnä huuto.netistä ja uutena julkaisun tienoilla ostettuna. Lohduttavaa nähdä, että näiden jälleenmyyntiarvo on tasaisesti noussut vuosien saatossa. Paitsi ei tietenkään albumien, kun niitä saa melkein mistä tahansa huoltoasemalta.

Arvuuttelu: Mitkä julkaisut puuttuvat?

Vinyylit. Pitäisiköhän ostaa se soitin, että pääsisi jälleen näitä kuuntelemaan?

CD:t sekä salakavalasti kuvaan livahtanut Leimu-dvd. Persetti!

Random things of interest.

Vastaus (maalaa näkyväksi): Surut pois ja kukka rintaan c-kasettina. Toki sitten vielä puuttuu Kuutamo, kaiho ja katkeruus cd-pakettina sekä Marraskuun lauluja 1 ja 2 myöskin cd-koteloissa, mutta näiden sama formaatti, eri kotelo -julkaisujen kohtaan olen vetänyt rajan.

Puuttuvia voipi tarjota minulle!

Job get!

Saimpa vähäksi aikaa töitä. Tällä kertaa varastomiehenä/keräilijänä pakkasvarastossa. Ei mikään unelmaduuni, mut ompahan nyt jotain ja palkkakin on ok. Vielä kun saisi unirytmin kuntoon niin ei olisi kuudelta niin vaikea herätä. Eilinen saunailta ei kyllä ainakaan helpottanut asiaa...

Jos päivät menee pakastimessa niin illat menee sotatantereella! Kaveri houkutteli ostamaan Battlefield 3:n ja eipä tuo yhtään hassumpi peli olekkaan. Parasta tuossa on mennä samassa squadissa tuttujen kanssa ja tiimipelata niiden kanssa. Kunhan vaan oppisi hallitsemaan noita lentäviä kulkuvälineitä, ettei jatkuvasti ammuttais alas.

Jääkiekon MM-kisat alkaa jo ensi viikolla. Viime vuonna minä innostuin noita tosissaan katsomaan ja tänä vuonna pääsee katsomaan HD:nä. Nimittäin Sonera tarjosi koti-tv pakettinsa ilmaiseksi sisältyen netin nykyiseen kuukausimaksun hintaan. Mukaan tuli 3kk Canalia ja 2kk Viasattia. Ihan hyvä tuuri kävi, kun en todellakaan olisi ruvennut maksamaan montaa kymppiä kuukaudessa noiden kanavien takia. Kisojen jälkeen voi sit heittää sen digiboxin vaikka roskiin jos siltä tuntuu.

Pikselintarkka mestariteos

Kansitaiteen tehnyt Bryan Lee O'Malley (Scott Pilgrim).

Välillä kuulee puhuttavan, että voiko pelit olla taidetta? Tämä kävi itselläni useaan kertaan mielessä tätä pelatessani. Ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten julkistettu Fez on raikas tuulahdus menneisyydestä. Otetaan yksi vanhimmista peligenreistä, kuorrutetaan se pixel-artilla ja chiptune musiikeilla ja käytetään nykypäivän teknologiaa sekä innovatiivista ideaa, niin tuloksena on yksi hienoimmista tämän konsolisukupolven latauspeleistä.

Fez ei paljoa selittele. Suuri kuutio räjähtää pieniksi palasiksi ja päähenkilö Gomezin tehtävä on kerätä ne kaikki kasaan. Miksi? Koska se on hyvin tärkeää! Peli ei myöskään opasta pelaajaa, että minne pitää mennä tai mitä tehdä, vaan kaikki on itsestä kiinni. Tutkiminen onkin hienointa koko pelissä; koskaan ei ole varmaa, että mitä seuraavan oven takaa löytyy. Osa puzzleista on erittäin nokkelia ja koska peli ei tosiaan kädestä pitäen neuvo jatkuvasti, niin niiden ratkaiseminen tuottaa onnistumisen tunnetta. Vinkkinä mainittakoon, että älypuhelimelle löytyy käyttöä...

Warppailu oli kova sana 80-luvulla, joten tietenkin se on myös tässä mukana.

Pelimekaniikan innovatiivisin juttu on sen perspektiivin pyörittely. Peli on käytännössä kaksiulotteinen, mutta ohjaimen liipasimeista pelikenttää voi kääntää 90-astetta. Tällöin pelaaja pääsee liikkumaan kentän sivustalla tai jokin kieleke saattaa olla lähempänä, jolloin sille pääsee hyppäämään. Tämä jaksaa viihdyttää hyvin koko pelin ajan, mutta ilman tätäkin uskoisin pelin olleen hyvä. Eräänlainen rentous vallitsee pelatessa, sillä kentillä ei ole vihollisia eikä kuolemasta sakoteta, vaan hyppyä pääsee yrittämään uudetaan samasta kohtaa. Tämä kyllä osittain syö old school-vaikutelmaa, mutta kyllä tätä mielummin pelaa hymyssä suin kuin vittuuntuneena. Myös pelin soundtrack toimii hyvin tunnelman luojana, muttei sisällä mitään ikimuistoisia sävelmiä.

Toivottavasti kukaan cosplay-hirmu ei lähde kaduille pomppimaan pelkkä fetsi päässään.

Itse läpäisin pelin kuudessa tunnissa. Läpäisyhetkellä en ollut vielä kerännyt kaikkia kuution palasia tai käynyt kaikissa paikoissa, joten pelattavaa vielä piisaa. Pelissä avautuu new game+ tila, jossa peli käytännössä jatkuu samasta kohtaa tuoden mukaan uuden jipon, eli pelin voi huoletta läpäistä milloin itsestä tuntuu parhaalta. Itse ainakin tykkäsin sen verran, että aion jatkaa pelaamista ja löytää loput salajutut. Varsinkin, kun en keksinyt mitään suurempaa valittamisen aihetta. Joissain kohtaa on havaittavissa pientä nykimistä ja joissain huoneissa pystyy helposti putoamaan seinän lävitse, muttei se liiemmin häirinnyt, että kehtaisin sen takia rokottaa pisteitä. Pakkohankinta kaikille old school-pelien ystäville ja niille, joita ärsyttää nykypäivien holhoova ote ja välivideoiden helvetti ja joille peleissä tärkeintä on pelaaminen.

5/5 ja yksi XBLA:n parhaista peleistä.

Kaameaa kännykkäkirjoittelua

Uhkaavasti alkaa tämä päivitystahti hidastua. Pitää korjata asia ennenkuininto loppuu kokonaan.

Tulin pyörähtämään kotipaikkakunnalla. Ajoitin tämän reissun nyt pyhien jälkeen, kun kävin katsomassa Viikatetta sunnuntaina. Keikka oli taas mitä mainioin. Ennakkoon aavistelin, että ne soittavat uuden levyn yhtä biisiä lukuunottamatta kokonaan ja niinhän ne vanhat merkit piti paikansa. Ritari Ässä -teema oli hassu erään biisin introna. Nämä kyllä on nähnyt niin usein, ettei keikat enää ole kovin yllättäviä.

Täällä savossa on vielä talvi. Mitä pohjoisemmaksi juna kulki, niin sitä isommaksi kinokset kasvoi. Junamatkaa viihdytti Richard Cheese ja Kairosoftin uusi peli. Pistin kännykän täyteen kaikkea jännää, muunmuassa Sam & Max piirrettyä joka kyllä oli ihan mukava. Voisi vaikka paluumatkalla katsoa enemmän.

Jostain syystä porukoiden kone ei anna kirjautua bloggeriin, niin kirjoittelin tämän kännykällä. Ei mikään mukavin tai nopein tapa. Hyvin ärsyttävä itseasiassa. Siksi en korjaa kirjoitusvirheitä, kun en pysty! Miten tuosta valitaan oikea kohta?! Graor!