Japanilaisia tarinoita taskussa

Kairosoft, tuo japanilainen peliyhtiö, on iskostunut tekemään pieniä ja kevyitä, mutta samalla myös monipuolisia ja hauskoja strategiapelejä mobiililaitteille. Pelit vaihtelevat teemoiltaan hyvin paljon toisistaan ja pelattavuus vaihtelee SimCitymäisistä rakentelupeleistä urheilullisiin tiimin kokoamiseen ja sen kehittämiseen. Pelit eivät sinällään ole vaikeita. Alussa toki on hankalampaa, kun ei ole resursseja eikä kunnollisia rakennuksia/ihmisiä. Loppua kohden kuitenkin yleensä pelaaja on voittamaton ja sitä pelaa odotellen "loppua". Peli päättyy pelistä riippuen tiettyyn vuoteen, jolloin lasketaan pisteet. Peliä periaatteessa voi pelata loputtomiin myös pistelaskun jälkeen, tai sitten aloittaa alusta ja yrittää päihittää oma high score. Omasta mielestä tässä ei ole mitään järkeä ja pelit meneekin lähinnä kertakäyttöviihteestä. Mutta silti näiden parissa viihtyy kauemmin ja sisältävät enemmän syvyyttä kuin keskiverto kännykkäpeli.

Ajattelin luoda yleiskatsauksen niihin peleihin, joita itse olen kokeillut. Varoituksen sana: Nämä ovat pirun addiktoivia.

Game Dev Story

Peli joka aloitti tämän kaiken. Kyseessä on peli, jossa tehdään pelejä. Omille tekeleille valitaan alusta, teema ja genre, jonka jälkeen tiimi alkaa työtämään peliä. Henkilökuntaa voi maksimissaan olla 4-8 (riippuen omasta tasosta), joten heitä täytyy kouluttaa tai palkata osaavampaa väkeä, koska heidän taito vaikuttaa eniten pelien lopputulokseen. Valmis peli menee lehdistön arvioitavaksi japanilaisen Famitsu-lehden tyyliin (neljä arvostelijaa antaa 1-10 pistettä), jonka jälkeen se menee myyntiin ja uuden pelin kehitys voi alkaa. Peli on ottanut vaikutteita oikean maailman yhtiöistä ja laitteista, joten jos tuntee alan historiaa niin tietää mille laitteille kannattaa tuotteensa kehittää.

Suosittelen kaikkia aloittamaan tästä pelistä.

Hot Spring Story

Tässä pelaajan tehtävä on rakentaa viihtyisä ja tuottava kylpylä. Eri asiakkaan pitävät eri asioista ja kun heitä on miellyttänyt tarpeeksi niin saa avattua uusia rakennuksia, esineitä tai asiakasryhmiä.

Japanilaisen kylpylän rakentaminen on teemana aika omituinen länsimaalaiselle. Hankin tämän lähinnä sen takia, että aikoinaan tämä oli ainoa Kairosoftin peli Game Devin lisäksi. Nykyään on parempia vaihtoehtoja tarjolla.

Grand Prix Story

Moottorin jyrinää ja pakokaasun hajua! Kilpa-ajo tuntuu alkuunsa oudolta aiheelta, mutta on toimiva paketti. Game Devin tapaan tässäkin kasataan tiimi, joka tekee tuotteen (auto), mutta tällä kertaa sitä ei myydä ja aleta tekemään uutta vaan sillä ajetaan kilpaa. Pelaaja voi ottaa osaa joko yksittäisiin kisoihin tai sitten kokonaiseen grand prixiin, jossa kisoista voittaa pisteitä ja kauden päätteeksi kruunataan mestari. Itse ajamiseen pelaaja ei voi vaikuttaa millään tavalla, vaan kaikki on kuskin ja auton taidoista kiinni. Autoa voi päivittää erilaisilla osilla tai sen voi tuhota resursseiksi ja tehdä uusi.

Tässä vaikeustaso nousee aika hyvin pelin edetessä, että missään vaiheessa kisat eivät ole täysin läpihuutojuttuja (ellei pelaa alkupään kisoja uudestaan). Kisojen seuraaminen tosin muuttuu äkkiä pitkäveteiseksi ja toivoisikin, että pikakelaustoiminnon saisi käyttöönsä jo ensimmäisen pelikerran aikana.

Pocket League Story

Tällä kertaa manageroidaan jalkapallojoukkuetta. Peli yhdistelee yhtiön muiden pelien ominaisuuksia ottaen tiimin hallinnan ja rakentelun ja yhdistäen ne kevyesti toisiinsa. Rakennuksista saa rahaa ja resursseja joita voi käyttää pelaajiensa kouluttamiseen. Itse ottelut on Grand Prixin tyyliin tekoälyn ohjastamia, eikä pelaaja voi muuta kuin tökkiä silloin tällöin syntyvät aurat päälle, jolloin sen pelaajan ominaisuudet on hetkellisesti parempia. Puoliajalla voi halutessaan vaihtaa kokoonpanoa tai muodostelmaa. Jalkapalloa pelataan vankilasäännöin eikä punaisia saati keltaisia kortteja jaella, vaan pelaajat kaatelevat toisiaan minkä kerkeävät.

Vaikeustaso pysyy ihan hyvänä siihen asti, kunnes on kouluttanut yhden pelaajan nopeuden ja potkaisun sataseen, jolloin se yleensä tekee vähintään hattutempun mitä tahansa vastustajaa vastaan. Siihen asti otteluita on vähän mielenkiintoisempi seurata Grand Prixiin verrattuna, mutta nopeutusta olisi silti kaivannut.

Dungeon Village

Peli yrittää kunnianhimoisesti tuoda keskiaikaisen roolipelin taskukokoon. Pelaaja laajentaa kyläänsä ja varustaa ritarit, maagit ja pellet (kyllä, pellet) paremmin varustein ja asein ja passittaa heidät tappamaan örmelöitä ja koluamaan luolastoja aarteiden toivossa. Peli on itselläni vielä hieman kesken, mutta selkeästi monipuolisin pelaamistani Kairosoftin peleistä.


Eikä tässä ole vielä edes kaikki Story-tuoteperheen tekeleet, vaan lisää löytyy Androidin sekä Applen app-storesta. Tarjonta vaihtelee laitteiden välillä hieman ja lisää tulee sitä mukaan mitä niitä saadaan käännettyä englanniksi. Näistä irtoaa pikkurahalla moniksi tunneiksi pelattavaa. Kannattaa peli valita melkeimpä itselle sopivamman teeman perusteella, mutta oma suositukseni on Game Dev Story. Se on simppelein mutta toimivin.

Viikate - Petäjäveräjät

Viikatteen uusi albumi Petäjäveräjät julkaistaan vasta tänä keskiviikkona, mutta silti hieman erikoisesti koko levy on ollut kuultavissa ilmaiseksi ennakkoon Infernon sivuilla. Bändin yhdeksättä albumia onkin saanut odotella Viikatteen mittapuulla jo melko pitkään, joten onko pidempi muhimisaika tuonut levyyn mureutta vai onko se kuivunut kasaan?

Kyllähän tämä toimii. Pyörää ei olla lähdetty keksimään uudelleen, vaan tuttuja kuvioita mennään edelleen. Synkistelyä on tällä kertaa vähennetty, ja en tiedä onko vuodenajalla jotain tekemistä asian kanssa, mutta tämä kuulostaa keväiseltä ja toiveikkaalta. Vaikka nyky-Viikate onkin mennyt osittain rokkikukkoiluksi niin parissa biisissä on kuultavissa Noutajan valssin aikaista laahaavaa jynkytystä, joka on vain plussaa.

Kokonaisuutena levy on toimiva. Työmies erottuu joukosta erikoisen tarinankerrontamuotonsa takia, jota yhtye kokeili edellisellä EP:llä Kouvostoliiton laulun muodossa. Siinä tämä oli helpommin lähestyttävissä, kun Työmies vaatii useamman kuuntelun avautuakseen kunnolla. Juustoinen balladi Syysvedet on yksi levyn kohokohdista, joka toimisi vaikkapa Silmun esittämänä. Taivas kielletty ei tarjoa yhtä päräyttävää päätöstä levylle, kuin Kuu kaakon yllä oli, mutta sisältää sitäkin mauttomammat synaviulut.

Viikate on jälleen tehnyt levyn, joka vaatii aikaa avautuakseen kunnolla, mutta tulee kestämään kulutusta pidemmän aikaan. Levy onnistuu luomaan mieleen kuvan täydellisestä kevätillasta mökin rannalla auringon laskiessa ja koivun tuoksuessa. Kunnes katsoo ikkunasta ulos ja näkee karun, harmaan todellisuuden. 4 ½/5.

Luutnantin paluu

Altia päätti tuoda Jaloviinan 80-juhlavuotensa kunniaksi markkinoille rajoitetun erän kahden tähden Jallua. Tätä ainetta ei olla tehty sitten vuoden 1948 jälkeen. Totta kai uteliaisuuttani kävin hakemassa pullon maistelua varten ja toisen ajattelin laittaa jemmaan.

Maultaan kahden tähden Jaloviina on lähempänä kolmen kuin yhden tähden sisarustaan. Konjakkisuus puskee siis lävitse ja jälkimaku on aika pistävä. Ei kyllä ole yhtään niin helppoa juotavaa, kuin tähden Jallu.

Kolmannelle Jallulle tuskin on tarvetta nykymarkkinoille, mutta kyllähän tämä tällaisena erikoisuutena menee. Onnittelut siis Jaloviinalle ja sen pitkälle taipaleelle!

Jääkööt lapsuuden suosikit sinne lapsuuteen

Kun ensimmäisen kerran kuulin tulevasta näytellystä Turtles-elokuvasta, niin jäin positiivisin mielin odottamaan lisätietoja. Itsellehän Turtlesit oli kovin juttu joskus lapsena. Nyt, kun tuottaja Michael "explosion" Bay avasi suunsa ensimmäistä kertaa, niin pitihän se arvata; raiskattua paskaa tulossa.

I MAEK MOVIE GO BOOM-BOOM!

Michael "transu" Bay kun kertoi, että Turtlesit eivät ole enää mutantteja, vaan alieneita (lähde). Aivan. Roskiin on heitetty alkuperäinen tarina myrkkyjätteistä mutatioituneista kilpikonnista ja tilalle on tuotu jotain saatanan avaruusmölleröitä. Mutta miksi? Toivottavasti Michael "kireä-esari" Bay valoittaa uusimman raiskauksensa taustoja tarkemmin pian. Toisaalta leffa on suunniteltu julkaistavan vuoden 2013 jouluksi, että aikaa siihen vielä on. Mutta näillä näkymin näyttää siltä, ettei Michael "lorttoperse" Bayn leffoja tarvitse vastasuudessakaan katsoa (eipä mieheltä olekkaan muita hyviä elokuvia tullut, kuin vuoden 1996 The Rock - paluu helvettiin).

Ei pelkästään joulu ole vihreiden kuulien aikaa.

Lepakoita vintillä

Tuli hetkellisen mielenhäiriön johdosta katsottua Batman Forever. Tämän näkeminen aiheutti vakavan aivovaurion, jonka seurauksena katsoin vielä Batman & Robinin. Nämähän ovat Joel Schumacherin ohjaamat Bat-pökäleet, jotka onnistuivat lähes täysin tuhoamaan Burtonin luoman maailman ja tuoden tilalle neonväristä camp-rymistelyä 60-luvun henkeen. Ilmeisesti Batman Returns oli liian pelottava ja masentava eikä menestynyt halutulla tavalla, joten kokeiltiin hieman kevyempää ja lapsiystävällisempää linjaa. Kenen mielestä tämä oli hyvä idea? Sitä en tiedä, mutta lopputulos on kamala, joiden ansiosta lepakkomiehen seikkailut valkokankaalla eivät saaneet jatkoa lähes vuosikymmeneen. Christopher Nolan on tehnyt hyvää työtä omassa re-boottauksessaan ja varsinkin The Dark Knight on klassikkoainesta ja paras Batman-elokuvista.

Dohoi!

Molemmissa leffoisssa näytteleminen on hirveää katseltavaa. Foreverissä Jim Carrey ilveilee itselleen ominaisella tavalla Arvuuttajana ja Tommy Lee Jones vetää varmaankin uransa paskimman roolin Two-Facena. Miks niistä molemmista on tehty kuin kaksi Jokeria? Nauravat ja heiluvat menemään väännellen naamojaan. Ei mitään omaa persoonallisuutta. Arnold Schwarzeneggerin huudot Mr. Freezenä naurattaa aina, joten siitä plussaa. Val Kilmer ei nyt sinällään ollut sysipaska Batmanina, mutta aika kankea ja ilmeetön silti. Tai itse asiassa...

Me gusta.

Jos katsoo näitä camp-hengessä niin onhan näissä oma viihdearvonsa Adam Westin aikaisten tuotoksien tapaan. Jos odottaa vakavampaa Batman-tarinaa niin silloin nämä menee kategoriaan "huonoimmat elokuvat ikinä". Foreverissa vielä sentään on yritystä, mutta B&R on jo tietoisesti vedetty ihan Bat-läskiksi.

Riddle me this!

Loppuun vielä molempien elokuvien parhaat kohtaukset:

House of the Dead

Walking Deadin kakkos-seasonin viimenen jakso tuli sitten katsottua. Toinen kausi kyllä alkuun oli aika hidasta ja keskinkertaista, mutta jälkimmäinen puolisko petrasi hyvin. Ei tästä hirveästi pysty puhumaan, ettei spoilaa mitään, mutta eiköhän tätä tule jatkossakin mielenkiinnolla seurattua. Eipä zombie-fanilla ole kyllä varaa valita, jos tv-sarjoja haluaa katsoa. Kiinnostuin sen verran, että laitoin Walking Dead Compendium -sarjakuvakokoelman tilaukseen, jossa on ekat 48 numeroa. Yli tuhat sivua! Vähän vessalukemista...

Hipster-zombien mielestä sarjakuva on parempi kuin sarja. Saas nähdä.

Muutenkin kevät on aina sitä aikaa, että kaikki sarjat jää tauolle. Yksi sarja jää lopullisesti.

Vihdoinkin.

Kyseessä on Hugh Laurien tähdittämä House. Itse aloin seuraamaan sarjaa tuossa pari vuotta sitten. Alkuun sitä tulikin katsottua hulluna, mutta taso on laskenut tasaisesti mitä pitempään sarja on jatkunut. Ekat 4-5 tuotantokautta jaksoi katsoa mielenkiinnolla, mutta sitten sarja on vain toistanut itseään. No okei, onhan se peruskaava, jolla juonta on kuljetettu, ollut sama alusta alkaen, mutta aikansa kutakin. Ei jaksa enää. Lopetuspäätös oli ainakin itselle piristysruiske, joka lisäsi mielenkiintoa loppukautta varten. Kahdeksan jaksoa enää ja that's all folks.

It's not lupus?!

Ei sitä enää edes muista, että mitä sarjoja niitä kesäisin taas pyörikään. South Park nyt ainakin jo alkoi, mut mitä muuta tuli katottua? Sen minä tiiän, että Game of Thrones alkaa taas! Huippu sarja.

Musiikin kuuntelu on itellä kyllä jäänyt vähemmälle, mutta kohta siihen tulee muutos, kun lempiyhtyeeni Viikatteen uusi albumi julkaistaan jo ensi viikolla! Voi veljet! Synkkyyttä kirkastuvaan kevääseen!

Tulevaisuus, mutta missä?

Ei tainnu meikästä tulla seuraavan Angry Birdsin tekijää. Hain nimittäin tuommoiseen työkkärin ohjelmaan, missä haetaan ja koulutetaan uusia tekijöitä pelialalle. Nyt on kolme viikkoa kulunut haun päättymisestä eikä vastausta ole kuulunut.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että pelit ja pelaaminen kiehtoo minua. Olenhan harrastanut sitä ihan lapsesta lähtien. Seurannut alan kehittymistä ja ollut näkemässä uusimmat innovaatiot. Nuorena poikana alalla työskentely tuntui niin utopistiselta ja kaukaiselta ajatukselta, että voiko sitä muka tehdä työkseen? Nyt yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin peliala on jo ohittanut elokuvat viihdemuotona ja kasvaa edelleen. Tekijöistä on pulaa, toisin kun nykyisellä urapolullani. Nyt tuntuukin, että tuliko sittenkin valittua väärin, kun hain opiskelemaan media-assariksi tv- ja elokuvalinjaa kuusi vuotta sitten (voi persetti, onko siitä jo niin kauan?). Minä kyllä HAIN samaisena keväänä myös pelipuolelle, mutteivät silloin vielä kelpuuttaneet. Olisiko pitänyt pitää (toinen) välivuosi ja yrittää myöhemmin uudestaan? Nyt on jo liian myöhäistä. Ei minusta ole enää koulun penkille palaajaksi. Tai ainakin tuntuu siltä. Opiskelu ei oikein oo "mun juttu". Sitä mielummin tekemällä oppisi, kuten tuossa hakemassani ohjelmassa oli tarkoituksena.

Kyseisessä rekrytointi-ohjelmassa tosin suurinosa yrityksistä haki koodareita, josta minulla ei ole mitään kokemusta. Enkä edes halua koodariksi. Tämän taidon puute toisaalta estää minua toteuttamasta omia projektejani mitä olen miettinyt päässäni. Mielummin tekisi jotain luovempia hommia, kuten suunnittelisi.

Tiedä sitten mitä tässä tekis elämällään.

PS: Kohta on pääsiäinen, muistakaahan aloittaa paskan koristelu hyvissä ajoin kirkkoa varten, ettei taas jää viime tippaan!

Mummoja ja lamppuja

Tuli pyörähdettyä kodin-ykkösessä kauppareissulla. Siellä oli jotkut yllätys-päivät (vitsi näiden alejen nimeämispolitiikkaa. "Super-päivät" jne. Mammutti-markkinoissa (joo käytii Cittarissa, ei ollu alennusperunoita perkele) on jo sentää yritystä, mut typerältä seki kuulostaa). Kattelin alennuspöydältä pelejä ja silmään sattu Dead Space 2. 20€ oli hinta, joka oli enemmän ku olin valmis maksamaan. Silloin tuli kuulutus, että "seuraavan puolen tunnin ajan kaikki poistotorin tuotteet puoleen hintaan". Pidin sitä merkkinä ja peli lähti mukaan kympillä. Sanoinkos jo, että olen heikko tarjousten edessä? Eipä sit muuta ostanu, ku rupes ahistamaan, kun sinne yhtäkkiä ryntäs zombilaumallinen mummoja tutkimaan tuotteita. Mutta empä tienny, että tämmöisiä tempauksia järjestetään muuallakin kuin jenkeissä ja Aku Ankassa.

"Saaaale..."

Huvitti/hirvitti tuo alkuperänen 70€:n hintalappu. Ei kai noita osta tuohon hintaan muut, kuin kiireiset vanhemmat tai isovanhemmat lahjaksi ipanoille ruokaostosten yhteydessä, kun eivät muualta osaa tilata. Nii, ja rikkaat. Kun ahvenanmaan varastosta saa tilattua melkeempä kaikkia uutuuspelejä 43€:lla ilman alv:ia. Ja briteissä on muutenkin halvempaa ku Suomessa ja sieltä tuleekin tilattua 80% peleistä/leffoista.

Briteistä tulee myös nämä hassuttelijat.

Tuli myös siirryttyä nykyaikaan, kun lamppu paloi ja ostettua energiansäästölamppuja. Hitaastihan tuo syttyy, mut lämmettyään valaisee kuin hehku. Kirkkaamminkin jopa ehkä.

Jännää.

Blogman Forever

Niinhän se Adventures of Bruce Wayne in Arkham City tuli sitten läpäistyä. Tai siis pelkkä päätarina, kun läpäisyprosentti oli vasta 48%. Noita sivutehtäviä kun tuntuu olevan melkoisesti. Ja hahmoja myöskin! Ite olin ainakin ihan hukassa, että keitä nämä nyt on, kun oma Batman-tietoisuus rajoittuu vain niihin elokuviin ja tv-sarjaan. Sarjakuvia en sen pahemmin ole lukenut. Mutta tuleepa sit noita vihollisia edes nimiltä tutuiksi.

Huh???

Hieno peli josta en muuta valittamisen aihetta keksi, kuin että noita hahmoja on jo ehkä vähän liikaakin. Joidenkin esiintyminen kun jää vain yhteen viiden minuutin kohtaukseen, niin sitä miettii, että miten turha tuokin oli. Ehkä se on sitä fanien palvelua, kun mukaan on ympätty mahdollisimman monia tyyppejä. Mutta seikkailu jatkukoon vielä niin pitkään, kun intoa piisaa. Itellä kun tahtoo mielenkiinto peliä kohtaan hävitä nopeasti lopputekstien rullattua ruudulla. Mutta arvosanaksi antaisin tässä vaiheessa 4 ja puoli tähteä.

Sitten vielä loppukevennys:

Pässi

Voi pillu!

Minulla on siis kaksi blogia. Tämä tässä on se ensimmäinen, jossa aloin julkaista ajatuksiani ja pakinoitani. Sitten taanoin kun sain kirjoitteluvimman, niin tein uuden blogin, jonne listasin kaikki pakinat täältä ja piilotin tämän. Nyt, kun aloin kirjoittelemaan taas tänne, niin ajattelin siistiä näkymää ja poistaa nuo pakinat, kun turhahan niitä on kahdessa paikassa säilyttää, eikö? Mutta sitten tajusin, kun oli jo liian myöhäistä, että kommentit meni siinä samalla!

Noh, ei kai se suuri menetys ollut, mutta kai niitäkin olisi joskus tulevaisuudessa ollut hauska lukea. Itseäni kun harmittaa, että ei aikoinaan tullut otettua itse tehtyjä ja kaverin tekstiseikkailuja parempaan talteen. Sellaisia tuli näpyteltyä joskus ala-asteella QBasic-ohjelmalla 486:lla. Löysin osan vanhempieni luota joltain disketiltä, mutten kaikkia. Silti nuo pelastetut jutut olivat oikein nostalgisia pläjäyksiä, joista aion vastaisuudessa pitää parempaa huolta. Voi sitten taas kymmenen vuoden päästä naureskella, että millanen älykääpiö sitä taas oltiinkaan/ollankaan.

Siitä tulikin mieleen, että pitäisi poltella valokuvat dvd:ille. Bitti ei säily niin hyvin kuin paperi.

In the other news, oli nii halpaa kaalia mammuttimarkkinoilla (29 senttiä kilo) että tein kaalilaatikkoa. Saas nähdä millasta tulee, en ole nimittäin ennen tehnyt. Lihaksi laitoin poroa!

Night (t)error

Perkeleen katti ku säikäytti alkuyöstä. Meinas tulla pumppuhäeriö eli sydänkohtaus ku kissa ilmeisesti yritti hypätä kaapin päälle. Tuloksena se repäisi yhden listoista irti ja tönäsi kymmenkunta dvd:tä lattialle. Kotelot tippu hyllyn ja seinän väliin niin siitä lähti hirveä meteli. Ekaksi luulin, että se nyt viimein kaatoi sen telkkarin, kun se on keksinyt ruveta kiipeilemään sen päälle. Sitä näyttöä on saanutkin ruveta putsaamaan pari kertaa viikkoon, kun se jättää älyttömät tassunjäljet. Onneksi ei ole sentään (vielä) tullut syviä naarmuja.

Tähän jos jollain olisi vinkki, miten kissan saa lopettamaan sen kiipeilyn, niin voi jakaa tietonsa vaikka kommenteissa!

Kissa ekaa(?) kertaa tv:n päällä. Kuva vuodelta 2010, jolloin se oli vielä uutta ja jännää meille kaikille.

Tuli tuossa pari yötä sitten ihan oikeakin yöllinen kauhukohtaus. Luulin, että kattolampusta roikkui käärme! Laitoin valon päälle ja katselin vielä ympärilleni, että minne se käärme katosi, kunnes näin jalkojen välissä nukkuneen kissan hölmistyneen ilmeen, jolloin tajusin, ettei mitään käärmettä ollutkaan. Nainen ei hirveästi reagoinut, kysyi vaan, että mikä on, ja käänsi kylkeään.

Hyi vittu!

I hate snakes!
-Indiana Jones

Blogman Returns

Ei aina jaksa miettiä pakinoita (kuten en olekkaan viimeiseen puoleen vuoteen), niin aattelin nostaa tämän blogin tuhkasta ja kirjoitella kuulumisia ja muuta jänniä juttuja. Jos tämä olisi vähän henkilökohtaisempi ja se toinen pyhitetty niille pakinoille.

Hähää, urpot!

Mitäs työttömän nörtin arkeen kuuluisikaan, kuin videopelit? Uusimpana hankintana tuli Xboxille Batman: Arkham City. Tunnustettakoon, että olen heikko tarjousten tiellä. Varsinkin, jos siinä on vielä joku aikaraja. Steamin pelikirjastossakin on monia kokeilemattomia pelejä, joita on tarttunut erilaisista alennuksista mukaan. Tämäkin oli karkauspäivän ajan tarjouksessa, joten heikkouttani sorruin Batmaniin.

GRGGRRRGMMRRRRMÖÖÖRÖRÖÄGÖGGH!

Ensimmäistä osaa en edes mennyt läpi. Joskus pelailin sitä noin puoleen väliin, mutta jostain syystä se jäi kesken. Varmaan siksi, kun se oli PC:lle (waretettu, olin nuori ja typerä, älä tuomitse!) vaikka tämä on selvästi tarkoitettu konsolilla pelattavaksi. Mutta tämä tuli hommattua ja kuitenkin sama pelimekaniikka ja erilliset tarinat, niin sama kai kumpaa pelaa!

Miljardööri pistää pelleä pataa.

Ja ihan hyvältähän se vaikuttaa. Varsinkin tappeleminen on tehty tyydyttävällä tavalla. Vastassa voi hyvinkin olla parikymmentä tyyppiä, jotka käy samaan aikaan kimppuun. Ja ne pitää nyrkein pistää ruotuun! Ja tappeleminen on hauskaa ja haastavaa käymättä missään vaiheessa epäreiluksi tai liian helpoksi (kuten Assassin's Creedissa, jossa viholliset hyökkäsivät yksi kerrallaan. Plääh). Myöskin sellaiset huoneet, jossa viholliset ovat aseistettuja ja ne pitää eliminoida yksi kerrallaan huomaamatta, ovat pelin parasta antia. Ja pelillä on hemmetin kova teema!

Jospa tämä ees tulisi pelattua läpi asti. Tämän lisäksi meikällä on tällä hetkellä peluussa Tribes: Ascend, mutta kerrompa siitä myöhemmin lisää. Ellei sitten blogailuinnostus tyssää taas ekaan viestiin.