Tuli hetkellisen mielenhäiriön johdosta katsottua Batman Forever. Tämän näkeminen aiheutti vakavan aivovaurion, jonka seurauksena katsoin vielä Batman & Robinin. Nämähän ovat Joel Schumacherin ohjaamat Bat-pökäleet, jotka onnistuivat lähes täysin tuhoamaan Burtonin luoman maailman ja tuoden tilalle neonväristä camp-rymistelyä 60-luvun henkeen. Ilmeisesti Batman Returns oli liian pelottava ja masentava eikä menestynyt halutulla tavalla, joten kokeiltiin hieman kevyempää ja lapsiystävällisempää linjaa. Kenen mielestä tämä oli hyvä idea? Sitä en tiedä, mutta lopputulos on kamala, joiden ansiosta lepakkomiehen seikkailut valkokankaalla eivät saaneet jatkoa lähes vuosikymmeneen. Christopher Nolan on tehnyt hyvää työtä omassa re-boottauksessaan ja varsinkin The Dark Knight on klassikkoainesta ja paras Batman-elokuvista.
Dohoi!
Molemmissa leffoisssa näytteleminen on hirveää katseltavaa. Foreverissä Jim Carrey ilveilee itselleen ominaisella tavalla Arvuuttajana ja Tommy Lee Jones vetää varmaankin uransa paskimman roolin Two-Facena. Miks niistä molemmista on tehty kuin kaksi Jokeria? Nauravat ja heiluvat menemään väännellen naamojaan. Ei mitään omaa persoonallisuutta. Arnold Schwarzeneggerin huudot Mr. Freezenä naurattaa aina, joten siitä plussaa. Val Kilmer ei nyt sinällään ollut sysipaska Batmanina, mutta aika kankea ja ilmeetön silti. Tai itse asiassa...
Me gusta.
Jos katsoo näitä camp-hengessä niin onhan näissä oma viihdearvonsa Adam Westin aikaisten tuotoksien tapaan. Jos odottaa vakavampaa Batman-tarinaa niin silloin nämä menee kategoriaan "huonoimmat elokuvat ikinä". Foreverissa vielä sentään on yritystä, mutta B&R on jo tietoisesti vedetty ihan Bat-läskiksi.
Riddle me this!
Loppuun vielä molempien elokuvien parhaat kohtaukset:
2 kommenttia:
4 eva ja B & R on kyllä aika kaameita.
Mut piukat pyllypuvut! 5/5!
Lähetä kommentti